Lehdessä olevassa artikkelissa Sompion koulusta päästään kiinni moneen koulujen päivänpolttavaan kysymykseen ryhmäkoosta, erityisopetuksesta ja mm. teknologian tarpeellisuudesta. Aiemmin viikolla suivaannuin paikallislehden perussuomalaisesta yleisöosastokirjoituksesta, jonka mukaan lyhyesti sanottuna "maailma raaistuu, kukaan ei auta lapsia vaan he syrjäytyvät, kun kaikki keskittyvät vain laitteisiin".
Laadin vastineen.
Tietotekniikka lisää demokratiaa ja ehkäisee
syrjäytymistä
Tietokoneohjatun yhteiskunnan hyöky
kuohuttaa perussuomalaiskirjoittaja Marja Karvista (Keski-Uusimaa 24.9.2012),
mutta hän vaikenee tyystin tieto- ja viestintäteknologian hyödyistä nimenomaan syrjäytymisen
ehkäisemisessä ja niin sosiaalisten kuin sisällöllisten taitojen oppimisessa.
Lisäksi mainitsematta jää teknologian mahdollistama osallisuuden lisääminen ja
avoimen demokratian toteutuminen, sekä esimerkiksi perheiden yhteisen ajan
saavuttaminen verkkovälitteisten etätöiden ja -opintojen myötä.
Sosiaali- ja
terveysministeriön ohjelmassa syrjäytymisen ehkäisemiseksi mainitaan eri
kansalaisryhmien yhdenvertaisuuden vahvistaminen, mikä tarkoittaa muun muassa koulujen
ja julkisten laitosten tarjoamaa tasavertaista mahdollisuutta hyödyntää
tietotekniikkaa. Sekä tekniset välineet että viestimien ja sosiaalisen median
palvelut mahdollistavat erilaisen oppimisen ja itsensä ilmaisun. Kaikkien ei ole
pakko kulkea vain perinteisen oppimisen polkua ja opintojen suorittaminen ja
yhteiskuntaan kiinnittyminen saattaa tällöin onnistua helpommin. Peruskoulupudokkaiden
on tukalaa palata takaisin koulun penkille, mutta esimerkiksi verkon kautta
suoritettava nettiperuskoulu on osaltaan saattanut syrjäytymisuhan alaisia
nuoria takaisin yhteiskuntaan. Omakohtaisesti olen nähnyt lukuisia tapauksia,
joissa oppimisvaikeuksien kourissa tempova nuori saa kirjoitustehtävän sujumaan
kynän sijasta tietokoneella tai esseen puristettua ulos videokameralla.
Yhteydenpito opettajaan ja muihin kurssikavereihin voi alkaa luontevammin
verkon kautta, minkä jälkeen kynnys hankalien asioiden selvittämiseen tai
suoraan kanssakäymiseen koulussa on jo matalampi.
Nuorten ja
lasten syrjäytymisen ehkäisemisessä on olennaista osallisuus, jonka opetus- ja
kulttuuriministeriö osoittaa mahdollistuvan juuri päätösten valmisteluiden ja
päätöksenteon avoimuudella ja näkyvyydellä (Lasten ja nuorten osallistuminen
päätöksentekoon Suomessa; Euroopan neuvoston politiikkatutkinta, 2011). Juuri tieto- ja viestintäteknologia
tarjoaa oivallisen väylän avoimen ja osallistavan demokratian toteuttamiselle.
Sosiaalisen median etuja ovat mahdollisuus
verkostoitua ja saada tietoa omasta taustasta tai asuinpaikasta riippumatta,
mikä melko harvoin tapahtuu nimettömänä, toisin kuin Karvinen väittää. Yhä
useammat sosiaalista mediaa käyttävät henkilöt ovat omaksuneet avoimuuden
ideologian ja käyttävät palveluita omilla nimillään. Myös tämä avoimuus lisää rehellisyyden
nimissä demokratiaa ja tasa-arvoa. Verkkovälitteisten kokousten julkaisu,
verkkoäänestysten levittäminen, nettikansalaiskyselyt ym. ovat mahdollistaneet kansalaisten
osallistumisen. Syrjäytymistä ehkäisevää järjestäytymistä ja yhteisiä
tapahtumia, kylätoimikuntia ja kaupunkifestivaaleja syntyy juuri sosiaalisen median nopean ja avoimen
viestinnän välityksellä. Tavoitteena ei ole persoonaton
tietokoneen takana lymyily, vaan konkreettinen yhteistyö, tasapuolinen ihmisten
kohtaaminen ja yhteiskunnan mielekkääksi rakentaminen.
Murrosvaiheessa nähdään usein uhkia joutua
uusien ihmeiden armoille. Tieto- ja viestintäteknologia ei kuitenkaan ole enää uusi
kummajainen vaan monella alalla jokapäiväinen ilmiö. Jo nyt monet ihmiset ovat
oppineet käyttämään viestintäteknologiaa myös arjen helpottamiseksi.
Opetushallituksen Etäpäivä-seminaarissa todistettiin vastikään useita
verkkovälitteisen opetuksen ja työn hyötyjä, joista osa vielä jopa odottaa huippuunsa
kehittämistä. Tieto- ja viestintäteknologia on ihmisten itselleen avuksi luoma
keksintö, jota kehittyvän yhteiskunnan on tarjottava kansalaisilleen ja sitä on
hyödynnettävä yksilön ja yhteisön parhaaksi.
Itse voin viettää enemmän aikaa perheeni
kanssa antaessani osan opetuksesta verkkovälitteisesti kotoa käsin ja tehdessäni
käännöksiä etätyönä. Sukulaisiin ja tuttaviin saan pidettyä vaivattomasti yhteyttä
teknologian välityksellä, eivätkä lapsemmekaan pääse unohtamaan kaukana asuvaa
mummuaan. Inhimillisyys säilyy ja yhteys ihmisiin vahvistuu, kun käytössä on uusimmatkin
keinot.
Joanna Ovaska, lukion lehtori (vihr.)
Kerava
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti