perjantai 28. syyskuuta 2012

Teknologialla syrjäytymistä vastaan

Jaoin aamusella Keravan asemalla työmatkalaisille Vihreä Lanka -lehteä ja viimeisiä numerottomia flyereitäni. Vastaanotto aamun tihkusateessa oi yllättävänkin mukava, kiitos siitä.

Lehdessä olevassa artikkelissa Sompion koulusta päästään kiinni moneen koulujen päivänpolttavaan kysymykseen ryhmäkoosta, erityisopetuksesta ja mm. teknologian tarpeellisuudesta. Aiemmin viikolla suivaannuin paikallislehden perussuomalaisesta yleisöosastokirjoituksesta, jonka mukaan lyhyesti sanottuna "maailma raaistuu, kukaan ei auta lapsia vaan he syrjäytyvät, kun kaikki keskittyvät vain laitteisiin".

Laadin vastineen.


Tietotekniikka lisää demokratiaa ja ehkäisee syrjäytymistä

Tietokoneohjatun yhteiskunnan hyöky kuohuttaa perussuomalaiskirjoittaja Marja Karvista (Keski-Uusimaa 24.9.2012), mutta hän vaikenee tyystin tieto- ja viestintäteknologian hyödyistä nimenomaan syrjäytymisen ehkäisemisessä ja niin sosiaalisten kuin sisällöllisten taitojen oppimisessa. Lisäksi mainitsematta jää teknologian mahdollistama osallisuuden lisääminen ja avoimen demokratian toteutuminen, sekä esimerkiksi perheiden yhteisen ajan saavuttaminen verkkovälitteisten etätöiden ja -opintojen myötä.

Sosiaali- ja terveysministeriön ohjelmassa syrjäytymisen ehkäisemiseksi mainitaan eri kansalaisryhmien yhdenvertaisuuden vahvistaminen, mikä tarkoittaa muun muassa koulujen ja julkisten laitosten tarjoamaa tasavertaista mahdollisuutta hyödyntää tietotekniikkaa. Sekä tekniset välineet että viestimien ja sosiaalisen median palvelut mahdollistavat erilaisen oppimisen ja itsensä ilmaisun. Kaikkien ei ole pakko kulkea vain perinteisen oppimisen polkua ja opintojen suorittaminen ja yhteiskuntaan kiinnittyminen saattaa tällöin onnistua helpommin. Peruskoulupudokkaiden on tukalaa palata takaisin koulun penkille, mutta esimerkiksi verkon kautta suoritettava nettiperuskoulu on osaltaan saattanut syrjäytymisuhan alaisia nuoria takaisin yhteiskuntaan. Omakohtaisesti olen nähnyt lukuisia tapauksia, joissa oppimisvaikeuksien kourissa tempova nuori saa kirjoitustehtävän sujumaan kynän sijasta tietokoneella tai esseen puristettua ulos videokameralla. Yhteydenpito opettajaan ja muihin kurssikavereihin voi alkaa luontevammin verkon kautta, minkä jälkeen kynnys hankalien asioiden selvittämiseen tai suoraan kanssakäymiseen koulussa on jo matalampi.

Nuorten ja lasten syrjäytymisen ehkäisemisessä on olennaista osallisuus, jonka opetus- ja kulttuuriministeriö osoittaa mahdollistuvan juuri päätösten valmisteluiden ja päätöksenteon avoimuudella ja näkyvyydellä (Lasten ja nuorten osallistuminen päätöksentekoon Suomessa; Euroopan neuvoston politiikkatutkinta, 2011). Juuri tieto- ja viestintäteknologia tarjoaa oivallisen väylän avoimen ja osallistavan demokratian toteuttamiselle. 

Sosiaalisen median etuja ovat mahdollisuus verkostoitua ja saada tietoa omasta taustasta tai asuinpaikasta riippumatta, mikä melko harvoin tapahtuu nimettömänä, toisin kuin Karvinen väittää. Yhä useammat sosiaalista mediaa käyttävät henkilöt ovat omaksuneet avoimuuden ideologian ja käyttävät palveluita omilla nimillään. Myös tämä avoimuus lisää rehellisyyden nimissä demokratiaa ja tasa-arvoa. Verkkovälitteisten kokousten julkaisu, verkkoäänestysten levittäminen, nettikansalaiskyselyt ym. ovat mahdollistaneet kansalaisten osallistumisen. Syrjäytymistä ehkäisevää järjestäytymistä ja yhteisiä tapahtumia, kylätoimikuntia ja kaupunkifestivaaleja syntyy juuri sosiaalisen median nopean ja avoimen viestinnän välityksellä. Tavoitteena ei ole persoonaton tietokoneen takana lymyily, vaan konkreettinen yhteistyö, tasapuolinen ihmisten kohtaaminen ja yhteiskunnan mielekkääksi rakentaminen.

Murrosvaiheessa nähdään usein uhkia joutua uusien ihmeiden armoille. Tieto- ja viestintäteknologia ei kuitenkaan ole enää uusi kummajainen vaan monella alalla jokapäiväinen ilmiö. Jo nyt monet ihmiset ovat oppineet käyttämään viestintäteknologiaa myös arjen helpottamiseksi. Opetushallituksen Etäpäivä-seminaarissa todistettiin vastikään useita verkkovälitteisen opetuksen ja työn hyötyjä, joista osa vielä jopa odottaa huippuunsa kehittämistä. Tieto- ja viestintäteknologia on ihmisten itselleen avuksi luoma keksintö, jota kehittyvän yhteiskunnan on tarjottava kansalaisilleen ja sitä on hyödynnettävä yksilön ja yhteisön parhaaksi.

Itse voin viettää enemmän aikaa perheeni kanssa antaessani osan opetuksesta verkkovälitteisesti kotoa käsin ja tehdessäni käännöksiä etätyönä. Sukulaisiin ja tuttaviin saan pidettyä vaivattomasti yhteyttä teknologian välityksellä, eivätkä lapsemmekaan pääse unohtamaan kaukana asuvaa mummuaan. Inhimillisyys säilyy ja yhteys ihmisiin vahvistuu, kun käytössä on uusimmatkin keinot.

Joanna Ovaska, lukion lehtori (vihr.)
Kerava
  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti