Viikonloppu meni käännöstöiden, sukulaisten ja hääjuhlien parissa - ilman vaalityötä, mutta erityisesti vaaliakkuja lataillen. Tosin löysin itseni hääillalliselta uusien tuttavien keskeltä paasaamasta koulun tilasta, koulutuksen arvostuksesta ja sen muutoksesta. Kuulin lähes 40-vuotiaalta tutulta hänen saaneen ala-asteella kolme vuotta peräkkäin saman vasta lukionpenkiltä valmistuneen sijaisen opetusta. Siis huonosti ovat asiat olleet ennenkin, mutta se ei riitä vastaukseksi mihinkään.
Juuri äsken Radio Helsinkiä kuunnellessani havahduin juontajan tyrmistyneeseen naurahdantaan: "Juu, opettajistahan siellä koulussa varmaan kannattaakin säästää" ja tajusin, etteivät juuri kuulemani Vantaan säästötoimet opettajien sijaisuuksista enää edes herättäneet minussa suurempaa järkytystä. Tähän on totuttu, vai? Oppilaat saavat tiedon illalla, ettei tuntia eikä edes sairastuneen opettajan sijaista aamulla ole, ja iltapäivällä voidaan koulu taas lopettaa aikaisemmin, kun ope puuttuu edelleen.
Säästöjen aikana rahan kiristyksen kohteeksi joutuvat kaikki ja jokaisen oma tuntuu tärkeimmältä. Ongelma ei kuitenkaan ole pelkästään hetkellinen säästö, joka hidastaa kehitystä vaan se, ettei säästämistä lopeteta. Tänä vuonna tarvitaan 10 miljoonan säästöt ja vuoden päästä huomataan, että tästähän selvittiin ja säästökuuri vaan jatkuu. Hei haloo, kolme vuotta epäpätevä opettaja ala-asteella tai kokonaiset koulupäivät ilman opettajaa. Lainatakseni radiotoimittajajan pöyristymistä ja palauttaakseni faktat mieleen: "Mitä koululla on tarjota, jos opettajaa ei ole?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti