Eilisen surullinen välikohtaus Sompion koululla sai monet taas ajattelemaan oppilaiden pahaa oloa. Keskustelupalstoilla mietitään, onko syy koulussa, kotona vai yksilön henkilökohtaisissa ongelmissa. Syy on kuitenkin siinä kohdin toisarvoinen, kun kohtaaminen opettajan ja oppilaan välillä ei muun muassa Keravalla järjettömän luokkakoon takia edes ole mahdollista. Miten nuori, joka viettää suuren osan päivästään koulussa, voisi kaupunkimme jättiryhmissä edes tulla huomatuksi, kuulluksi tai autetuksi?
Paikallislehdessä OAJ:n paikallispomo peräänkuuluttaa ryhmäkokoja alas jo päiväkodeissa. Oppimisvaikeudet ja oppimista vaikeuttava lukihäiriö voidaan selvittää jo lapsuusaikana. Jos niiden huomaamiseen on aikaa ja tilaa.
Samaan aikaan koulujen tulee vastata tulevaisuuden haasteisiin. Opinahjoihin hankitaan uusia varusteita, mutta opettajien pedagoginen osaaminen ei tahdo pysyä perässä. Hyvinvointi ja teknologinen kehittyminen eivät kuitenkaan saa olla toistensa ääripäitä, vaan tieto- ja viestintäteknologiaa on mahdollista käyttää esimerkiksi syrjäytymisen ehkäisemiseen. Tarjotaanko opettajakunnalle siihen tarpeeksi koulutusta vai seisovatko laitteet varastossa pölyttymässä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti